Las Palmas - Mindelo, Cap Verde

Las Palmas - Mindelo, Cap Verde

868 mpk

Su 15.11. kello 17:40 olivat vesitankit täynnä ja laiturikorttien pantit saatu takaisin.  Tuuli oli pohjoinen, mutta meri oli sekainen yhden vuorokauden etelätuulen jälkeen.  Ajelimme koneella pitkin GC:n rannikkoa, jonka jälkeen suunta 220 Mindeloon.  Tuuli oli heikkoa koko illan ja ajelimme moottorilla aamu kahdeksaan asti.  Tuuli voimistui yöllä, mutta emme ryhtyneet purjemanöövereihin pimeassä.

Las Palmas jää taakse

Cap Verden saaristo

Vahtivuorot olivat alkaneet heti lähdön jälkeen.  Oheinen vahtijärjestely takasi kaikille riittävästi yhtäjaksoista unta.

Purjehdittava reitti ja sääennuste Cap Verdelle

Las Palmas-Cap Verde
Vahti
1.	Reijo
2.	Auli
3.	Jokke
PÄIVÄ 1
sunnuntai
KLO	STANDBY	KANSI	VAPAA
02-05	2	1	3
05-08	3	2	1
08-12	1	3	2
12-16	2	1	3
16-18	3	2	1
18-20	1	3	2
20-23	2	1	3
23-02	3	2	1

PÄIVÄ 2
maanantai
KLO	STANDBY	KANSI	VAPAA
02-05	1	3	2
05-08	2	1	3
08-12	3	2	1
12-16	1	3	2
16-18	2	1	3
18-20	3	2	1
20-23	1	3	2
23-02	2	1	3

PÄIVÄ 3
tiistai
KLO	STANDBY	KANSI	VAPAA
02-05	3	2	1
05-08	1	3	2
08-12	2	1	3
12-16	3	2	1
16-18	1	3	2
18-20	2	1	3
20-23	3	2	1
23-02	1	3	2

Poimintoja lokikirjasta

Ma 16.11.

Ensimmäinen vuorokausi 142mpk.  Tuuli taas heikkoa ja nopeus sen mukainen, 3-4s.  Koneella avustettiin  ja pidettiin nopeus 5:ssä.  Cap Verden kohteliaisuuslippu nostettiin styyrpuuriin.

Ti 17.11.

Tuuli voimistui hieman ja kone sammutettiin vuorokauden vaihtuessa.  

02:45 tuuli turhan plattista ja ajetaan hieman väärään suuntaan, 208 astetta.

Aamiainen nautittiin aina kahdeksan ja yhdeksän välillä.  Puoliltapäivin pidettiin "virkistystauko" yhden oluen merkeissä. Ruokailu asettui kello kolmen ja neljän väliin. Aamiaisesta vastasin minä.  Jokke ja Auli hoitivat ruuan valmistuksen ja minä taas salaatin niin kauan kuin sitä riitti.

Aamiaiseksi oli tarjolla jugurttia ja teetä/kahvia.  Kun jugurtit oli loppu, niin siirryimme Elovenan kaurapuuroon.

Puolilta päivin bongattiin iso merikilpikonna. Muita eläviä ei näkynyt.  Myöskään AIS:issa ei ollut elämää.
Toinen vuorokausi 133mpk.

Ke 18.11.
Klo 09:10 reivattiin lisää.  Tuuli ENE 22-28kt ja surffit yli 12s.  Lämpötila oli 24 ja vesi 25, lämmintä siis riittää.
Kolmas vuorokausi 142mpk,   Purettiin ison reiviä tuulen tasoituttua.  Lounaaksi possun sisäfilettä+salaatti, ja kahvit jälkkäriksi.
SSB-säätiedotuksia ei saatu.

To 19.11.
Klo 08:00 Aurinko paistaa, tuuli ENE 21-25kt ja aallokko isoa.  Auli nukkunut huonosti edellisen yön.
Klo 12:30 tuuli ENE 32kt, aallokko kasvaa edelleen.
Lounas, viimeiset salaatit ja kanavihannespataa, syödään salongissa.
17:40 viimeinen vrk tultu 126mpk, koska iso on tosi pienenä.  Perille 341mpk, avataan reiviä hieman.

Pe 20.11.

02:10  Mindeloon tasan 300mpk. tuuli ENE 22-24kt, puuskat 30-33kt. Kalastusalus Mindelosta näkyy AIS:ssa.  Kaukana ovat kalat rannasta.
12:55 Tultu Palmasista 650mpk.  Veneen pinnat on kuorutettu suolalla ja punertavalla Saharan pölyllä.  Jokke on ryhtynyt lukutoukaksi.
16:30 Ruokalistalla on ensikertaa eineksiä. Sipuliperunatortillaa ja granaattiomenan siemenillä terävöitettyä salaattia, mozarellaa ja tonnikalaa.  Jälkkäriksi magdalena con cafe.

Granaattiomenan puolikkaat

Veneen ulkokaiuttimet saivat kunnon suolauksen aallon murtuessa sittloodaan.  Musiikin kuuntelu hiljeni.  Lämpötila on noussut mukavasti.  Vesi 25 ja ilma 26.

Klo17:40  Viimeinen vrk 133mpk ja perille 231mpk.  Auringonnousut ja -laskut ovat Saharan pölyn sävyttämiä.  Täällä ei sundownereita kyllä nähdä.

Taivas on punaharmaan pölyn täyttämä

Tuore leipä loppui

La 21.11.

Klo 00:00  Mindeloon 180 mpk.  Eta huomenna 10:00 nykyisellä nopeudella.  Meno on ollut melko rauhallista ja vahti on meinanut nukahtaa.
Klo 08:10 Tultu Palmasista 750 mpk, Mindeloon 140mpk.  Kovin vähän on näkynyt lintuja ja meren eläviä.  Aamuisin riittää kyllä lentokaloja poimittavaksi kannelta.  Jotkut varmaan laittaisivat niistä maittavan ruuan.  Viimeisen vuorokauden aikana on alkanut näkyä levälauttoja, jotka tullevat Afrikan rannikolta.

Levälautat vaikeuttivat kalastusta

Klo 14:55  Keittiöön uusia tuulia. Jokke valmistaa meille ensimmäisen pestopastansa kanan kera.  Auli tekee salaatin, jossa ainoa vihreä aines on kurkku.

Keittiöön uusia voimia

Klo 17:40  Viimeisin vuorokausi 122mpk, eli perille 89mpk.

Su 22.11.

Klo 00:15 sy Amadou 21,5m, ohitti meidät paapuurista.  Takana 3,3mpk päässä 14m purkkari.  Meitä on siis kolme venettä 7 mpkn sisällä lähestymässä Mindeloa yhtaikaa.
Klo 04:20 Kuu on hävinnyt ja on aivan pimeää. Sb-puolen purkkari on AIS:ssa tunnistettu sy Burnese Breezeksi.  Punainen kulkuvalo näkyy 2,4mpk:n päässä.

07:10 Ensimmäiset tekstiviestit Suomeen!  Puheluhinnat samat kuin Karibialla. Etäisyys saariin 12mpk, mutta niitä ei näy hiekkapölyn takia.

12:20 Kiinnityttiin Mindeloon ponttonilaiturin sw-puolelle (tuuli tulee NE).

Kokonaismatka 892mpk.

Siirtyminen laituriin

Kuohari maistuu 

Kuohari maistuu rantautumisen jälkeen

Melkein viikon purjehduksen jälkeen oli vuorossa suolan ja kaikkialle levinneen punapölyn poisto pesemällä vene.  Myös lippu tarvitsi kunnon huuhtelun.

Rikin tarkempi tarkastelu paljasti, että sb alavantista oli pari säiettä poikki.  Onneksemme Mindelosta löytyi osaamista vanttien vaihtoon.  Saksalainen Kai Brossman on pitänyt marinaa ja pientä chandleriä ja verstasta Mindelossa jo monta vuotta.  Toimitusaika oli uskomaton.  Sovimme aamulla asiasta ja klo 16:00 molemmat vantit oli vaihdettu.  Koko työ vanttiruuveineen ja pääteheloineen maksoi 579,65€

Brossmanin mies vantteja vaihtamassa.

Yleisin syy säikeiden poikki menemiseen on se, että vantit ovat liian löysällä.   Koko takila oli tietysti käytävä läpi.

Yliopiston lisäsiipi?

Koko rikin tarkastus

Reilun kokoinen GT-muki sataman kelluvassa baarissa.

Mindelo on värikäs varmaankin afrikkalaisen oloinen satamakaupunki Sao Vicenten saaren pohjoisrannalla. Kaupungista löytyy myös yliopisto.  Asukaita on n.80.000 ja se on Kap Verdn toiseksi suurin kaupunki pääkaupunki Praian jälkeen, joka sijaitsee Santiagon saarella n 120mpk kaakkoon Sao Vicentestä.

Kaikki proviantti kannattaa mielestäni hankkia Kanarialta, eikä jättää sitä esim. Mindeloon. Tuoretavaraa, kalaa ja vihanneksia, kuitenkin löytyy jonkin verran.

Kalatorin vipinää

Maistamatta jäivät

Rauhallinen kaupunki

Hienoja rantoja

Hyvä keino tutustua ympäristöön, on hypätä paikalliseen bussiin.  Valitsimme kaakkoiskulmaan menevän pikkubussin.  Meillä ei ollut ihan tarkkaa käsitystä milloin pääsemme takaisin, Kaupunki päätyi kuin veitsellä leikaten.  Siellä tääll näkyi jokunen talo ja tuulimylly, joka nosti vettä.  Perillä löytyi muutama kesken jäänyt projekti ja muutama kalastusvene.  Eipä juuri muuta.

 Parin tunnin kuluttua sama "bussi" vei meidät takaisin.

Matkalla Sao Vicenten kaakkoiskulmaan

Kesken jäänyt projekti

Uima-allas odottaa

Kalapaatit valmiina

Olo tuntui jo levänneeltä ja Mindelokin oli nähty, joten oli aika jatkaa matkaa.  Edessä oli 2032mpk Barbadokselle. Lähtöpäiväksi tuli 26.11.

Las Palmas

Las Palmasissa
16.9.-15.11.2016

Kiinnityimme toiveikkaina Palmasin receptionin laituriin.  Nyt meillä olisi  riittävästi aikaa käydä vene ja järjestelmät vielä kerran läpi ennen Karibialle lähtöä. Teettää bimini ja muuta tarpeellista. Ensimmäinen epäilyksen siemen tuli, kun meille ilmoitettiin, että saisimme laituripaikan vain syyskuun loppuun. Lokakuulle annettaisiin paikkoja vasta lokakuussa.  Tervetuloa kyselemään sitten syyskuun lopussa.
ARC:n aikataulut olivat Cap Verden kautta, lähtö 8.11. ja suoraan St Lucialle lähtö 22.11. Me olimme sovittaneet lähtömme 15.11.

Saimme paikan R-(16)laiturista.   Samasta, jossa olimme ARC:n aikana 9 vuotta sitten.  Vastaanotto oli lämmin ja suomenkielinen.  S/Y Iriksen Jonna ja Timo ottivat köydet vastaan. Tulisimme vielä tapaamaan monia muita Palmasissa veneissään asuvia suomalaisia.

Pari viikkoa ennen purjehdukselle lähtöä olin käynyt silmälääkärissä ja diagnoosi oli kaihi, joka olisi hyvä hoitaa pois.  Sain toimenpiteelle palvelusetelin ja sovin operaation ajankohdaksi 13.10. Olisimme siis veneeltä pois pari viikkoa. Vähitellen selvisi, että meidän oli varmistettava turvallinen venepaikka  poissaolon ajaksi. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut monta. Puerto Mogan, ankkuriin / poijuun sataman edustalle tai ylös telakalle. Puerto Mogan ei vastannut tiedusteluumme, poijupaikkoja ei ollut vapaana ja ankkuriin emme halunneet venettä jättää.  Saimme sopivan tarjouksen Roll Nauticilta, joka nyt hallinnoi Varaderon telakkaa. Koska vene oli kuitenkin otettava ylös maalausta varten oli telakointivaihtoehto sopivin. Ennen lähtöä kotisatamasta ja matkan  varrella oli to do-listaan kertynyt tehtäviä, jotka nyt oli saatava työn alle.
Ohessa muutamia hommia:

• jollan paikkaus
• merivesipumppu pentriin
• bimini
• epirb (hankittiin Suomesta)
• dan buoy
• "yövalo" aurinkopaneeliin
• potkurin sinkit (hankittiin Turusta)
• moottorin varaletkut
• genoan halssikulman korjaus

Satamasta löytyy viisi itsepalvelupesukonetta.  Viimeksi oli pyykätty Madeiralla, joten pestävää oli kertynyt.  Edellisellä Kanarian purjehduksella olimme käyttäneet pesulaplvelua.  Merellä huomasimme, että osa pestäväksi jätetyistä vaatteista  ei palautunut.

Satamassa asustaa saksalainen Rene-niminen kaveri, joka hankkii ainakin osan elannostaan vuokraamalla jo parhaat päivänsä nähneitä autoja parikymppiä päivä. Palveluun kuuluvat myös lentokenttäkuljetukset.   Jonna oli sopinut auton vuokrauksesta ja lähdime tutkimaan Al Campon ja Lidlin provianttitarjontaa.

Puhelimen kameralla kuvaaminen on
helppo tapa suorittaa vertailuja myö-
hemmin isoja määriä hankittaessa.

Palmasin paras sauna lienee Club Varaderossa.  Mekin päätimme liittyä klubin jäseniksi viikon ajaksi.  Saunan ja uima-altaan lisäksi klubilla tarjoillaan sataman edullisin saunaolut ja nettikin toimii hyvin.

Club Varaderon katolla on uima-allas

Veneen nostopäiväksi oli sovittu la 3.10. klo 8:30.  Aikataulu piti minuutilleen.

painepesun jäljiltä pohja oli melkein valmis maalattavaksi

Sangria maistui saunan jlkeen

Pyörille löytyi taas käyttöä. Purjekuljetuksen lisäksi oli nopeampi pyöräillä satamatoimistoon laituripaikkaa tiedustelemaan.  Lopulta pyörät otettiin matkatavarana lentokoneeseen.

Superkuu nosti vuoroveden tosi korkealle ja uimarannalle syntyi pieni kraaterijärvi.

biminikaaret soviteltu

Loppusilaus biminille

Biminin terästyöt tehtiin ennen telakointia ja ompelutyöt vasta kun vene oli jälleen vedessä.

Iiriksen Jonna ja Timo piipahtivat sangrialla ennen ruokailua.

Keulapotkurin siivekkeiden irroitus

Aina oppii jotain lisää.  Laiturista telakalle lähdettäessä oli keulapotkuri ollut tosi tehoton.  Meillä on potkurissa kahdet siivekkeet potkurin molemmin puolin. Ne oli myrkkymaalattu aina vain ulkopuolelta, eikä tästä ollut ilmennyt haittaa Itämeren vähäsuolaisessa vedessä.  Nyt kun vene oli ollut vaativammissa olosuhteissa, olivat keulapotkurin siivekkeiden sisäpuolet täynnä näkkiä ja sen vuoksi tehottomat. Nyt irrotettiin keulapotkurin siivekkeet ja vaihdettiin potkureiden sinkit.

Vene ehdittiin myrkkymaalata ennen silmäleikkaukseen lähtöä.

Lähtöaamu Suomeen koitti 7.10. Renen kanssa oli sovittu kuljetus kentälle klo 05:00.  Hän oli sovitusti telakan portilla ja olimme hyvissä ajoin kentällä.  Pyörät menivät matkatavarana koneeseen ilman lisäkuluja.

Lämpötilaero Palmasin ja Seutulan välillä oli 30 astetta.

  

Parin viikon rupeama kotona oli kiireinen. Ystäviä ja sukulaisia tavattiin, Erikaa useammankin kerran. Marineasta hankittiin uusi Epirb, selviteltiin plotterin sateenkaarikarttoja ja ostettiin vielä kartta Karibialle.  Siinä tuli mukana koko E-Amerikka.  

Käytiin Turussa vanhainkotivisiitillä ja samalla hankittiin sinkit potkureihin. Kävimme mm. myös tulevan Atlantingastin Jokke Mäenpään luona.  Leikkauskin meni hyvin, koska näkö parani.  Jälkitarkastus tultaisiin suorittamaan Las Palmasissa. 

Pari viikkoa kotona kului nopeasti ja 21.10. olimme taas Palmasissa, jossa Rene oli meitä vastassa kentällä. Iiris oli mennyt takaisin veteen ja siirtynyt Tenerifalle.

Veneen vahaus jätettiin paluun jälkeen kun työtelinekin oli käytössä. Takaisin veteen vene meni 26.10. Telakointiajaksi tuli 22 vrk, josta pari viikkoa meni Suomessa.

Ankkuriin vai marinaan.  Sitä olimme käyneet kyselemässä toimistosta  päivittäin.  Saimme kuitenkin laituripaikan vielä neljäksi päiväksi.  Jatkoa piti käydä kyselemässä päivää ennen kuluvan jakson päättymistä.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja samalla vaihtui laituripaikka ankkuripaikaksi, melkein.  Ankkuria oli käytety edellisen kerran Porto Santossa,  ja järjestelmän testaaminen oli unohtunut. Kun ankkuri piti laskea, niin tuttua kettingin kolinaa ei kuulunutkaan.  Etsin vikaa ensin kaikkialta muualta, mutta en itse säätimestä, josta vika lopulta löytyi. Säätimen ja vinssin välinen johto oli syöpynyt poikki. Kaikki muut johdot oli jo käyty läpi.  Onneksi oli varakatkaisin, joka oli tarkoitettu ohjauspylvääseen asennettavaksi.  Aikaa oli kulunut kuitenkin niin paljon, että olimme siirtyneet Muelle Santa Catalinaan suurten veneiden laituriin.  VHF-puhelulla saimme luvan jäädä sinne seuraavaksi yöksi.

kaikki johdot käytiin läpi

Aulin lapsuudenystävä Riitta Savonlinnan ajalta oli tullut siskonsa ja puolisoittensa kanssa Palmasiin pariksi viikoksi meitä tapaamaan ja syksyä pakoon.  Meillä oli iltamenoja tiedossa riittävästi.

Seuraava iso rupeama oli veneen bunkraus.  Karibialta on vaikea saada haluamiaan ruokia ja hintataso ylittää reilusti sen mihin on Kanarialla tottunut. Veneeseen kannattaa ostaa niin paljon kuin sinne mahtuu.  Olimme vuokranneet Reneltä auton Lidlin ja Al Campon käyntiä varten. Auto, joka tuskin olisi päässyt katsastuksesta läpi Suomessa,  oli aivan täynnä tavaraa.  Tuoremehu mm. tulisi riittämään maaliskuulle ja tonnikalasta tulisi yksi suosikeista.  Corned Beefia emme aikaisemman kokemuksen perusteella kelpuuttaneet.

Bunkraus osui ajankohtaan, jolloin olimme ankkurissa.  Jollalla oli tehtävä kolme käyntiä satamassa autoa tyhjentämässä.

säilytyspaikat kuvattiin ja kirjattiin karttapiirrokseen

Logo 2015

Logo 2006

Koska edellinen logo oli säilynyt hyvin, päätimme jättää tästäkin käynnistä merkinnän.

Aallonmurtajalta löytyi kissafani, joka pari kertaa viikossa kävi ruokkimassa "kesäkissat"

Ruokailun lomassa saimme joskus kuulla paikallista musiikkia.

Ravintola  Hermanos Rodriques

ARC Cap Verde lähti 8.11. Kävimme vähän fiilistelemässä.

Telakalle tuli ruotsalaisvene, jonka kölin kiinnityksessä oli ilmeisesti hieman puutteita.

Elettiin lähtöviikkoa. Aika  Palmasissa oli kulunut nopeasti, pari kuukautta, siitä kaksi viikkoa Suomessa.  Kävimme melkein päivittäin tiedustelemassa laituripaikkaa ja saimme paikan kolmeksi päiväksi taas R-laiturista.
 Saimme vielä vieraita.  Oululaiset Anna-Liisa ja Heino, jotka olimme tavanneet joka kerta Palmasin käynnillämme, tulivat Adelanten Timon kanssa juttusille.

  Olimme muuten valmiit merelle, mutta tuoremuona hankittaisiin lauantaina lähtöä edeltävänä päivänä.  Atlantingastimme Joken tulopäiväksi oli vahvistunut torstai 12.10.  Jokke oli juuri asettunut taloksi ja olimme tervetulokahvilla, kun marinerot tulivat ilmoittamaan, että laiturielämä on tällä erää loppu.  ARC-vene oli juuri saapunut.  Siirryimme taas ankkuriin ja Jokkekin sai pehmeän sopeutumisen keinuvaan elämään.

Lähtöaamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli oli väärästä suunnasta, etelästä 14 kt  vielä puolenpäivn jälkeen.  Päätimme odottaa tuulen kääntymistä.  Hyvää kannattaa odottaa. Klo 16:00 tuuli oli kääntynyt suuntaan NE, mutta heikennyt samalla, joten ainakin ensimmäiset pari tuntia olisivat moottorointia.
Saimme laituripaikan tunniksi veden tankkausta ja roskien vientiä varten.
Klo 17:40 lähdimme kohti Cap Verdeä, joka oli meille kaikille uusi kohde 868 mpk:n päässä.